Tiedäthän, kun joskus sanot jotain ja sinut ymmärretään väärin. Sitten yrität korjata tilanteen ja se menee vielä enemmän väärin. Joskus toinen haluaa jopa tahallaan ymmärtää sinut väärin. Voi olla, että lausut toiselle kohteliaisuuden, mutta hän ottaa sen loukkauksena. Etenkin naisten keskuudessa näin tapahtuu usein.

Olipa tarkoituksemme mikä vaan - tuottaa hyvää mieltä, loukata, tsempata, lohduttaa - niin yritys onnistuu vain, jos viestin vastaanottaja niin haluaa. Viestin merkitys on vain ja ainoastaan se, minkä kuulija sille antaa.

Onko meillä sitten mitään valtaa siihen, miten muut sanomisemme kokevat? Kyllä on.

Tärkeintä on keskinäinen luottamuksemme. Sanaton viestintä ja kehonkieli kertovat alitajunnallemme voiko toisen sanomiseen luottaa. Tämä luottamus täytyy rakentaa uudelleen joka kerta kun tapaamme ihmisiä. Se täytyy tietenkin rakentaa, kun kohtaamme uuden ihmisen, mutta myös aina vanhoja tuttavia tavatessa. Tämä meiltä usein unohtuu ystävien ja sukulaisten kohdalla, koska pidämme itsestäänselvyytenä, että he ymmärtävät tarkoituksemme.

Luottamuksella en tarkoita tässä yhteydessä "teoilla ansaittavaa" luottamusta, joka syntyy ajan myötä. Tarkoitan sitä luottamusta, joka on ns. ensivaikutelma, se fiilis, joka toisesta ihmisestä välittyy, vaikka hän ei tekisi tai sanoisi mitään.

Kuten yllä olevassa esimerkkitapauksessa, sanat eivät riitä synnyttämään tarkoittamaani luottamusta. Sanat on helppo ymmärtää ja kääntää väärin. Luottamus täytyy synnyttää paljon hienovaraisemmin, alitajunnan tasolla. Peesaus –tekniikka on tähän tarkoitukseen varsin oiva keino. Sen avulla voidaan minimoida tahattomat väärinkäsitykset silloin, kun molemmilla on keskustelussa yhteinen päämäärä – toistensa ymmärtäminen!

Peesaus –tekniikan tarkoitus on saavuttaa molemminpuolinen yhteisymmärrys ja luottamus. Jos esimerkkitapauksessa olisi käytetty peesausta onnistuneesti, olisi tämä toinen henkilö ymmärtänyt kommenttini vilpittömänä kehuna. Tai vastaavasti minä olisin ymmärtänyt, että tässä tilanteessa ja hetkessä hän ei pysty vastaanottamaan kehujani ja olisin jättänyt ne sanomatta. Epäonnistuimme siis molemmat toistemme ymmärtämisessä.

Ristiriidoissa on aina kyse siitä, että emme ymmärrä toistemme tarkoitusta! Kumpikaan ei ole sen enempää oikeassa tai väärässä. Ihmisen kaiken toiminnan takana on aina positiivinen aie, vaikka se niin järjettömältä joskus kuulostaakin. Hullunkurista sinänsä – me kaikki tahdomme hyvää, mutta koska emme ymmärrä toistemme motiiveja, seuraa siitä niin paljon pahaa.

Tämänkin kirjoituksen joku voi kokea innostavana, toinen oivaltavana ja kolmas lyttäävänä. Joku jopa syyttävänä. Vaikka tarkoitukseni olisi vain herättää ajatuksia ja hyvää mieltä, tulee kirjoitus saamaan juuri sen merkityksen, jonka sinä sille lukijana annat. Eikä mitään sen enempää tai vähempää.

Nosta siis hymy korviin ja luota siihen, että vaikka et jotain asiaa ymmärtäisikään, on toinen tarkoittanut saada sillä jotain hyvää aikaiseksi!

Luottavaisin mielin – mukavaa viikkoa sinulle!

Sanna