Junamatkalla

Matkustin eilen junalla kotiin. Olin hiukan väsynyt ja kireä. Junassa minua vastapäätä istui perhe. Teini-ikäinen tyttö oli syventynyt lukemaan kirjaa, äiti ja isä istuivat vierekkäin ja isän sylissä oli noin 1 -vuotias lapsi.

Kun istuuduin omalle paikalleni, katsoi vauva minua suurilla silmillään hymyillen iloisesti ja uteliaasti. Hymyilin vauvalle takaisin ja aloin kaivaa laukustani tietokonetta esiin. Ajatukseni olivat edelleen työasioissa ja katseeni harhaili ympäri junanvaunua. Hetken kuluttua havahduin siihen, että vauva edelleen vain tapitti minua leveästi virnistellen. Vauvan vilpitön ja aito yhteyden hakeminen sai minut pysähtymään ja kuikkimaan takaisin hänelle.

Jatkoimme vauvan kanssa toistemme katselua ja ilmeilyä ja tuntui, kuin maailma olisi pysähtynyt ja rajoittunut vain siihen junavaunuun. Huomasin rentoutuvani. Työasiat olivat haihtuneet mielestäni ja asioiden pyörittely oli menettänyt merkityksensä. Kaikki oleellinen olikin tässä yhteydessä.

Luotuaan yhteyden minuun, vauva siirsi huomionsa toiseen matkustajaan ja toisti temppunsa. Sitten tämä katsoi äitiä, isää ja minua, ja me kaikki hymyilimme toisillemme. Vauva jatkoi puuhiaan niin kauan, että lähes kaikki lähettyvillä olijat näyttivät kokevan yhteyttä toisiinsa. Kukaan ei puhunut mitään, mutta
meidän kaikkien välillä näytti vallitsevan yhteenkuuluvuuden tunne.

Ihmisellä on biologinen tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Vauvan eloonjäämisen edellytys on, että hänellä on yhteys hoivaajiin ja että näillä on halu huolehtia vauvasta. Sama tarve säilyy läpi elämän, mutta sen ilmenemismuoto vain muuttuu.

Junassa ollut vauva muistutti juuri tästä tarpeesta. Kaikki vaunussa olleet havaitsivat kontaktintarpeen, joka sitten heräsi heissäkin, niin että lopulta koko junavaunu oli yhteydessä keskenään.

Kun kävelin juna-asemalta parkkipaikalla odottavan autoni luokse, niin mietin, että miten pienellä yhteyden kokemisella voikaan olla niin suuri positiivinen vaikutus omaan tunnetilaan. Ja toisaalta, kun saavuin autolleni, niin mietin, että miten nopeasti se yhteyden tunne voikaan kadota ja tunnetila muuttua. Autoni kuraiseen kylkeen oli piirretty iso kirkkovene ja ainoa yhteys, jota sillä hetkellä kaipasin, oli yhteys oikean suorani ja auton piirustelijan pallean välillä. Hehee!! :-) Yhteydestä toiseen...

Sanna